Kaarlo Sarkia

“Vain henkäyksen verran riemus kesti,vain silmänräpäyksen tuskas syvä.Maan helmaan lempeään kuin peltoon jyvänukahdat hiljaa, uinut suloisesti.Niin Kauneus, min täyden kasvun estitään elos vajavuus, nyt täydentyväon kuolemassas, muotoon ylentyväkukoistavaan ja uuteen tuhannesti.Maa sinut sireenien, niinipuidensuo hautaas haparoiviin valkojuuriin,vie suonet umpuihin, ja suvikuiden.tulessa kukkiin hunajaisiin, suuriinpuut puhkeaa – näin untes säteileväinsuloista täyttymystä kantaa keväin.”